Vihdoinkin olen saapunut Prahaan, ja täytynee myöntää, että saapuminen hotellille oli jo pienoinen urakka.
Jos ihminen ei asu Helsingissä häntä ei ole luotu matkustamaan, ei ainakaan aamulla. Jos kerran ihmisiä kehoitetaan matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla voisi julkiset yhteydet myös järjestää niin, että matkustaminen olisi hieman helpompaa eikä kenekään tarvitsisi hengailla Helsinki-Vantaan lentokentällä yli kuutta tuntia. Tästä hieman oppineena matkustin sekä yksityisellä kulkuneuvolla lähimmälle linja-autoasemalle (n. 80km), että pääsisin hieman pienemmällä odottelulla lentokentällä (ainoastaan kolme tuntia). Onneksi lento oli ajallaan ja mitään lisä odotteluja ei tästä aiheutunut. Lentomatkakin meni mukavasti. Finnair pääsi lähtemään hieman etuajassa, joten vastatuuli ei haitannut ja Prahaan laskeuduttiin ajallaan.
Lentokoneiden ateriatarjoilut on aina mielenkiintoista seurattavaa. Onneksi nirso ihminen pystyy olemaan syömättä muutaman tunnin. Jotenkin vehnäleipä, joka oli täytetty salaatinlehdellä ja muutamalla sivulla kinkkua ei inspiroinut tällä kertaa. Miksi lyhyillä lennoilla tarvitsee ylipäätänsä tarjoilla kiinteää ravintoa?
Varsinainen hauskuus alkoi Prahan lentokentällä. Koska olin varannut lentokenttäkuljetukset etukäteen etsiskelin tuloaulasta kuljettajaa, jolla olisi kyltti minun nimellä varustettuna ja löytyihän se. Tosin kyseessä nyt kuitenkin oli eri saman niminen henkilö. Tämä paljastui tosin kun matkaa oli taitettu vartin verran moottoritietä ja puhelimet alkoivat piristä, sekä kuljettajan että minun. Kuinka voi olla, että samalle lennolle eksyy kaksi sukunimeltään samannimistä henkilöä. Ottaen huomioon, että allekirjoittaneella nyt ei ole Suomen yleisin sukunimi. No, huumorilla ja seikkailumielellä tästäkin selvittiin ja pääsin omalle hotellille tosin pienen mutkan kautta. Mitä tästä opimme? ehkä jotain.
Hotellien kuvaukset ovat aina erittäin mielenkiintoisia. Onneksi kahdeksan vuotta ulkomailla asuneena ja paikkaa ahkeraan vaihtaneena olen ihan työnkin puolesta oppinut olemaan hieman varullani mitä tulee hotellien nettisivujen kuviin. Mutta, eihän sitä hotellihuoneeseen olla aikaa tultu viettämään. Huoneisto, jonka minä sain käyttööni vaikuttaa kieltämättä hieman kuluneemmalta mitä hotellin omat sivut antavat ymmärtää. Recidence Verona nyt kyllä on ihan asuttava, mutta nettisivujen lupaus ”euromodernista” hotellista lienee ainakin tämän apton kohdalta hieman kaukaa haetulta. Tosin kaikki mitä sivustolla luvataan kyllä löytyy äkkiseltään tarkastettuna. Ja hyvin varustetusta kitchenettenistä voidaan aina olla montaa mieltä. Edelleenkään en tullut liiemmin aikaa viettämään huoneistossa taikka gourmet aterioita kokkaamaan. Kyseiseen varustukseen kuuluu mikro, jääkaappi, kaksi kahvikuppia ja lasia, tuhkakuppi sekä suuri luksus salaatinkuivain. Siis sellainen muovinen härveli, jossa on vipu ja salaatinlehtiä voi pyöritellä hulvattomin kierrosnopeuksin. Lautasia tai muita ruokailuvälineitä en toistaiseksi ole löytänyt. Ja viinipullonavaajaa olen oppinut kuskaamaan mukanani menin melkeimpä minne tahansa. Lisäpeittoja ja tyynyjä on useammallekkin henkilölle. Tallelokero on, jonka avaimen saa käyttöön 500 CZK panttia vastaan.
Aamupala-palvelua kovin hotelli on mainostanut ennakkoon. Jättämällä aamupala tilaus lomakkeen vastaanottoon saa nauttia aamupalan huoneistossa rauhassa. Ja noita lomakkeitakin varmaan jossain on. Mutta ilmainen wi-fi yhteys toimii moitteettomasti, ainakin vielä.
Ja nyt pienet ”power-snapsit” ja ilta riennot odottavat. Toissa yön muutamalla nukutulla tunnilla pitäisi pärjätä. Ensimmäisen illan ruokatarjonta on kaikkea muuta kuin tsekkiläistä. You Know Who You Are, Love All Serve All menttaliteetillä mennään eli suurena Hard Rockarina jalat kuljettavat minut Prahan Hard Rock Cafeeseen, repikää siitä. Mutta ensin ne ”power-snapsit” ja suihku, sitten menoksi laadukkaan seuran saattelemana.
Kyllä niitä valokuviakin tänne jossain vaiheessa varmaan ilmestyy.